Inhimillinen johtajuus: Empatiaa on kultivoitava sen välineellistämisen sijaan

Kungfutselaiset ajattelijat aina Kongzistä (Kungfutse) (noin 551–479 eaa.) itsestään lähtien ovat painottaneet itsensä kultivoimisen tärkeyttä. Itsensä kultivoimiseen viitataan usein kirjoitusmerkeillä xiū​shēn (修身): xiū​ tarkoittaa itsessään kultivoimisen ohella kaunistamista, parantamista, korjaamista, rakentamista, säätämistä, uudistamista, kehittämistä, kasvattamista ja oksimista (kuvainnollisesti), ja shēn taas kehoa, itseä, minua, persoonallisuutta ja moraalia ja käyttäytymistä. Yhdyssanana xiū​shēn tarkoittaa oman eettismoraalisen luonteensa hiomista, jalostamista ja harjoittamista.

Itsensä kultivoimisella ei tähdätä siinä mielessä oppimiseen, että pystyttäisiin älyllisloogisesti päättämään, mitä oikein toimiminen tarkoittaa tietyssä yhteydessä, vaan itsensä muokkaamiseen niin, että spontaanisti ja luonnostaan toimii oikein – eettisyydestä tulee luonteenpiirteen kaltainen sisäistetty osa meitä. Itsensä kultivoiminen on itsensä tietoista kasvattamista eettiseen täysikäisyyteen.

Mengzi sanoi: “Ihminen eroaa vain hyvin vähäisessä määrin eläimistä ja pedoista. Ihmisjoukot heittävät sen [ihmisen ja eläimen välisen eron] pois, mutta herrashenkilöt säilyttävät sen. [Keisari] Shun [1] ymmärsi valtaisan määrän asioita, ja hän tutki ihmisten välisiä suhteita [etiikka ja moraalia]. Tämä johtui siitä, että hän toimi inhimillisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta käsin sen sijaan, että hän olisi [vain] soveltanut niitä toimintaansa.”

Yllä oleva lainaus on teoksesta Mengzi (luku 4B, kohta 19), jonka katsotaan olevan pikemminkin keskeisen kungfutselaisen filosofi Mengzin [2] (noin 371–289 eaa.) oppilaiden kuin hänen itsensä kirjoittama [3].

Miksi kungfutselaiset olivat näin vahvasti sitä mieltä, että meidän on sisäistettävä eettisyys sen sijaan, että päättelisimme, mitä eettinen toiminta on ja sitten seuraisimme sitä? Empatian välineellistäminen nykyjohtamisessa toimii hyvin esimerkkinä siitä, mitä he halusivat välttää.

Empatia on erittäin tärkeä osa johtamista ja organisaatiokulttuuria, kuten sitä tutkinut ja kirjan The War for Kindness: Building Empathy in a Fractured World kirjoittanut Stanfordin yliopiston psykologian apulaisprofessori Jamil Zaki painottaa kutsuessaan sitä todistetusti työpaikkojen supervoimaksi. Se muun muassa lisää tehokkuutta, luovuutta, työtyytyväisyyttä, innovaatiota ja liikevoittoa sen lisäksi, että se vähentää sairaspoissaoloja, loppuun palamisia ja työpaikan vaihtamista.

Vaikka kaikki eivät uskokaan empatiaan – Yhdysvalloissa 37 % toimitusjohtajista on sitä mieltä, että empatia ei kuulu työpaikoille – empatiasta on kuitenkin tullut monien mielestä ihmelääke kaikkeen johtamisessa. Empatian välineellinen käyttö ei kuitenkaan toimi. Ernst & Youngin vuoden 2023 Empathy in Business -tutkimuksen mukaan 52 % työntekijöistä kokee, että heidän työpaikkansa osoittama empatia on epäaitoa, ja 47 % kokee, että empatia jää pelkästään puheen tasolle asioita korjaavien toimien loistaessa poissaolollaan. Käytännössä empatian välineellinen käyttö huonontaa työpaikan ilmapiiriä sen parantamisen sijaan.

Mengzin tavalla sanottuna emme voi soveltaa empatiaa, vaan meidän on toimittava empatiasta käsin, että se toimisi – meidän on oltava empaattisia sen sijaan, että omaksuisimme sen ulkoisen muodon tietäessämme älyllisesti, että nyt pitäisi osoittaa empatiaa. Fake it till you make it tarkoittaa tässä käytännössä fake it and you won’t make it. Jamil Zaki toteaakin, että empatia on kokemus, mutta ystävällisyys ja hyväntahtoisuus on käyttäytymistä [4] – empatian kokeminen johtaa ystävälliseen ja hyväntahtoiseen käyttäytymiseen [5].

Kungfutselaisittain ilmaistuna meistä ei tule hyviä ja taitavia johtajia sillä, että opettelemme käyttämään empatiaa välineenä, vaan meidän pitää kultivoida kykyämme empatiaan, että toimisimme luonnostamme inhimillisesti [6]. Meidän on laitettava itsemme peliin.

Suurin osa meistä on täysin kykeneviä lisäämään empaattisuuttaan, eli kultivoimaan empaattisuuttaan, mutta tämä edellyttää, että uskomme voivamme kehittää sitä. Kyse on siis siitä, olemmeko valmiita kultivoimaan itseämme inhimillisiksi kanssaihmisiksi ja johtajiksi, vai päätämmekö olla tekemättä niin.

Kunfutselaisesta näkökulmasta katsottuna itsensä kultivoiminen on johtavassa asemassa olevalle velvollisuus. Ensinnäkin johtaminen ilman inhimillisyyttä ei toimi, ja toisekseen johtajien vaikutus työyhteisön ja koko yhteiskunnan toimimiselle on erityisen vahva, mikä tarkoittaa kungfutselaisittain, että johtavaan asemaan ei ole asiallista mennä, jos ei ole valmis kehittämään itseään sen arvoiseksi.

Kun muistamme, että Gallupin State of the Global Worplace (2025) raportin mukaan Euroopassa vai 13 % työntekijöistä kokee työn imua (Suomessa 15 %), 73 % on hiljaisesti irrottautuneita työstään ja 15 % aktiivisesti irrottautuneita (eli he toimivat tahallisesti ja tarkoituksellisesti organisaation etua vastaan). Koska Euroopassa työn imun kokemus oli alempi kuin missään muussa niistä 10 alueesta, joihin Gallup jakoi maailman tutkimuksessaan, meidän ”tarttis tehrä jotain”, kuten Presidentti Mauno Koiviston kerrotaan useasti todenneen. Pelissä on kaikki yksilöiden hyvinvoinnista yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.

Kirjani Inhimillinen johtajuus: kungfutselaisia näkökulmia johtajuuteen ja sen kultivoimiseen (2025) pohtii, millä tavalla voimme nykytyöelämässä hyödyntää klassisen kungfutselaisuuden ajattelijoiden, kuten Kongzi, Mengzi ja Xunzi (syntyi noin 310 eaa. ja kuoli joskus 238 eaa. jälkeen), viitoittamaa tietä ja kehittää johtajuuttamme sekä itsemme että toisten johtajana kohti palvelevaa esimerkillä johtamista, jossa saamme merkityksellisyyttä elämäämme auttamalla muita käyttämään koko potentiaaliaan ja kehittymään ihmisinä.

---

[1] Legendaarista keisari Shunia (tradition mukaan hän eli satavuotiaaksi vuosien 2294 eaa. ja 2184 eaa. välillä) arvostetaan kungfutselaisessa ajattelussa sen takia, että hänen edeltäjänsä, legendaarinen keisari Yao, valitsi hänet seuraajakseen hänen hyveellisyytensä ansiosta oman poikansa sijaan.

[2] Mèngzǐ (孟子) tarkoittaa Mestari Mengiä. Hänen oikea nimensä oli Mèng​ Kē (孟軻). Häntä pidetään kungfutselaisuuden toiseksi tärkeimpänä kehittäjänä itsensä Kongzin jälkeen.

[3] Teos on muokkaantunut historian kuluessa sitten sen kirjoittamisen.

[4] Zaki käyttää sanaa kindness, jonka olen tässä kääntänyt ystävällisyydeksi ja hyväntahtoisuudeksi, vaikka mielelläni kääntäisin sen hieman vähemmän suorasti kungfutselaiseksi käsiteeksi inhimillisyys tässä yhteydessä.

[5] Liian vahva empatiakokemus voi kuitenkin imeä meiltä energiaa, ja se onkin huomattu hoitohenkilönkunnan keskuudessa altistavan loppuun palamiselle. Zaki käyttää sanaa myötätunto kuvaamaan empaattista huolta, jossa emme koe itsessämme toisen tunteita niin vahvasti, mikä auttaa meitä pystymään auttamaan toisia vahingoittamatta itseämme. Ks. https://www.mckinsey.com/capabilities/people-and-organizational-performance/our-insights/its-cool-to-be-kind-the-value-of-empathy-at-work

[6] Tämä ei tarkoita, että loogisella päättelyllä ei olisi paikkaa tässä yhtälössä, sillä tietyissä olosuhteissa empatia voi myös johtaa meitä epäeettisyyteen.  Kun Kongzi painotti inhimillisyyttä kaikkein korkeimpana hyveenä, Mengzi nosti oikeudenmukaisuuden sen rinnalle ohjaamaan sitä. Tässä Mengzi ei ollut mitenkään Kongzin kanssa ristiriidassa, sillä Keskustelujen mukaan Kongzi itsekin totesi, että ideaalin ihmisen ymmärrystä ohjaa oikeudenmukaisuus (luku 4, kohta 16).