Daolainen johtajuus: Mitä daolainen johtaja tekisi, jos…
Kirjoittamani Daolainen johtajuus – saavuttaminen ilman sanelua -kirjan verkkojulkaisuseminaarissa minulta kysyttiin (enemmän tai vähemmän sanatarkasti): ”Mitä daolainen johtaja tekisi, jos kokouksessa syntyisi paha konfliktitilanne, mutta päätös pitäisi saada aikaiseksi?” Kysymyksellä haettiin konkretiaa korkealla liiteleviin vastauksiini muihin kysymyksiin. Ikävä kyllä tähän sinällään hyvään kysymykseen ei tässä viitekehyksessä oikein ole hyvää vastausta.
Ensinnäkin johtajan tärkein työkalu on hän itse – johtaja johtaa itsellään. Johtajan ulkoisen toiminnan on oltava sopusoinnussa hänen implisiittisen asenteensa ja uskomuksiensa kanssa, joten jonkin toimintamallin tai ratkaisukaavan käyttäminen ei välttämättä johda haluttuun tulokseen. Se toiminta, joka yhdellä johtajalla nousee hänen sisäisestä totuudestaan ja on siten aitoa, olisi toisen johtajan kohdalla epäaitoa toimintaa, jos hänen sisäinen totuutensa ei linjautuisi tämän toiminnan kanssa. Muut kyllä aistisivat tämän ristiriidan. Sama toiminta samassakin tilanteessa tuottaa erilaisia tuloksia eri toimijoiden kohdalla.
Johtajan on elettävä omaa totuuttaan, että hänen toimintansa tuntuisi aidolta ja olisi sitä kautta vaikuttavaa. Ei ole yhtä totuutta, joka kaikkien pitäisi nielaista (vaikka toki daolaisuudessa on tiettyjä perusarvoja, kuten kaikkien kymmenentuhannen olennon kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus). Kyse on aitoudesta tilanteessa, ei toimintamallista, jota käytetään.
Toisekseen daolaisessa johtajuudessa on Daodejingin (Tao te ching) säkeistön 64 mukaan kyse oppimattomuuden oppimisesta [1]. Tarkoitus on luopua malleista ja kaavoista – ennakko-odotuksista – että ne eivät vääristäisi havaintoamme tilanteista ja ihmisistä. Samoin luovutaan odotuksista sen suhteen, mitä pitäisi tapahtua. Näin voimme olla läsnä tilanteessa ja nähdä, mistä siinä on kyse ja mitä siinä tapahtuu, jolloin voimme toimia tämän pohjalta sen sijaan, että yrittäisimme pakottaa tilannetta johonkin tiettyyn malliin ja lopputulokseen (säkeistö 64): pyrkivästi toimiva tuhoaa … tästä syystä viisas toimii pyrkimättä, joten ei synny tuhoa.
Säkeistön 1 kohta …aina ilman haluja näkee essentiaalisen; aina täynnä haluja näkee ilmentymät vastaavasti korostaa, että mitä enemmän haluamme jotakin tai pyrimme johonkin, sitä huonommin näemme, mistä on kyse. Mistä kysymyksen kokouskonflikti loppupelissä johtuu? Millä se aidosti lähtisi purkautumaan sen sijaan, että se painettaisiin takaisin pinnan alle, jolloin se vaan roihahtaisi pintaan taas jossain toisessa tilanteessa?
Daolaisessa johtajuudessa kyse on läsnä olemisesta ilman ennakko-odotuksia, -asenteita ja pyrkimyksiä. Näin voimme paremmin nähdä, mistä on kyse ja mitä tilanteesta pyrkii nousemaan, jolloin voimme auttaa molempia konfliktin osapuolia pyrkimättä mihinkään, mitä itse haluaisimme. Onko tarkoitus saada päätös-tässä-ja-nyt vai hyvä päätös? Onko tarkoitus auttaa ihmisiä kohtaamaan konflikti ja työstää sitä vai saada heidät ohittamaan konflikti tässä ja nyt? Joskus lyhyt tähtäin saattaa ajaa ohi, mutta nyrkkisääntömäisesti voinee todeta, että se, mikä tuottaa parempaa tulevaisuutta, on parempi lähestymistapa.
Vasara kädessä nähdään nauloja, eli mikä tahansa menetelmä, ratkaisumalli tai kaava ohjaa lähtökohtaisesti tulkintoja ja pyrkimyksiä. Säkeistö 65 vielä lyö lopullisen naulan valmiiden mallien ja kaavojen arkkuun: …tiedon käyttäminen maan johtamisessa aiheuttaa maalle pahaa; olla käyttämättä tietoa maan johtamisessa johtaa onnellisuuteen.
Yhdistämällä nämä kaksi näkökulmaa päädymme ajatukseen, että daolaisessa johtajuudessa on kyse itsensä työstämisestä kohti omaa totuuttaan ja malleista, kaavoista ja opeista luopumisesta, että voi olla läsnä ihmisille. Ajan myötä päästäessämme irti tarpeestamme olla johtaja ja luopuessamme siihen liittyvistä odotuksistamme läsnäolomme muuttuu johtamisen välineeksi – johtaminen tapahtuu pyrkimyksettömästi eikä kyse enää ole meistä (säkeistö 48):
Oppimisen harjoittaminen tarkoittaa päivittäistä lisäämistä,
daon harjoittaminen tarkoittaa päivittäistä vähentämistä,
vähentämisen jatkuvaa vähentämistä,
kunnes toiminta muuttuu pyrkimyksettömäksi.
Pyrkimyksetön toiminta ei jätä mitään tekemättömäksi.
…
Ei ole daolaista johtajaa, josta voisimme ottaa mallia, eikä mikään tietty toiminta- tai ratkaisumalli ole daolaista johtajuutta. Kyse on syvenevästä ymmärryksestä, irti päästämisestä ja rentoutumisesta keskustaansa. Jokaisen on käveltävä oma tiensä omaan ymmärryksensä. Kaikki opastus on harhaan johtamista: Opastus, jonka voi ilmaista sanoilla, ei ole ajaton opastus [2].
Viitteet
Feng, Gia Fu & English, Jane (2012 [1972]): Tao Te Ching. Vintage Books.
Henricks, Robert G. (1989): Lao-tzu Te-Tao Ching. Ballantine Books.
Roberts, Moss (2001): Dao de jing: the book of the way. University of California Press.
[1] Tämä lause on kiinaksi xue bu xue (學不學). Xue tarkoittaa verbinä oppimista ja opiskelemista ja substantiivina oppia, tiedettä, tietämystä tai tietoa. Bu taas on kieltosana. Tätä kohtaa käännetään hieman erilaisilla painotuksilla, kuten esimerkiksi oppii sitä, mitä muut eivät opi (Roberts), oppii olemaan oppimatta (Henricks) tai oppii olemaan takertumatta ideoihin (Feng & English).
[2] Tämä on vaihtoehtoinen käännös säkeistön 1 alulle, sillä sana dao kääntyy tien ohella myös opastukseksi.
