Työ tienä merkitykselliseen elämään
Gallupin State of the Global Workplace: 2023 Report paljastaa karulla tavalla, minkälainen dynamiikka monilla työpaikoilla on. Sen mukaan Euroopassa1 työn imua kokee vain 13 % työssä olevista. Se on matalin kaikista tutkimuksen 10 alueesta. Suomessa työn imua kokee 14 %, mutta Ruotsissa 21 %, Norjassa 20 %, Tanskassa 20 % ja Islannissa 26 %. Baltian maissa työn imua kokee 24–25 %. Maailmanlaajuisesti työn imua kokee 23 %. Euroopassa työn imua kokevista 17 % oli johtavassa asemassa ja 11 % työntekijöitä, eli asemalla on merkitystä.
Päivittäistä stressiä työssään kokee maailmanlaajuisesti 44 % ja eurooppalaisista 39 %. Suomessa päivittäistä stressiä koki 46 %, kun muissa Skandinavian maissa päivittäinen stressi oli alle 40 % ja kaikissa Baltian maissa alle 30 %.
Ainakin tämän tutkimuksen näkökulmasta katsottuna näyttäisi siltä, että pahin mätä ei enää ole Tanskan valtiossa. Ehkäpä jotakin on muuttunut sitten William Shakespearen (1564–1616) aikojen.
Euroopassa on hiljaisesti lopettaneita (engl. quiet quitting), eli työstään irrottautuneina minimin tekeviä, 72 %, ja äänekkäästi lopettaneita (engl. loud quitting), eli esihenkilöitään haastavia ja suoraan organisaatiota ja sen tavoitteita haittaavalla tavalla toimivia, 15 %.
Gallup, joka myy johtamiskoulutusta, näkee tämän johtamiskysymyksenä ja sanoo työn imun olevan 70 % kiinni johtaja-asemissa olevista henkilöistä. Johtamisella on luonnollisesti tärkeä osuus yhtälössä. Johto voi yhtäältä tehdä paljon mahdollistaakseen työn imua ja toisaalta johto voi tehdä sen kokemisen vaikeaksi.
Jos asiaa tarkastellaan irtisanoutumisten näkökulmasta, kyse on pitkälle työn imusta ja kulttuurista, sillä Gallupin tutkimuksessa niiden yhdistelmän mainitsi syyksi edelliseen irtisanoutumiseensa 40 % irtisanoutuneista. Hyvinvointi- ja työn ja elämän välisen tasapainon syyt on takana 26 % irtisanoutumisia ja palkka ja edut 20 % (palkan osuus oli 19 %, eli edut edustivat vain 1 %). Nämä kaikki ovat toki suoremmin tai epäsuoremmin kiinni johdosta, mutta irtisanoutumisensa suoraksi syyksi vain 13 % antaa johdon (suora esihenkilö 9 % ja ylempi johto 4 %). [1]
Gallup arvioi raportissaan, että hiljainen ja äänekäs lopettaminen työpaikoilla maksaa 9 % globaalista bruttokansantuotteesta. Sen mukaan hiljaisesti lopettaneet ovat ns. matalalla roikkuva hedelmä, jotka on mahdollista saada kokemaan työn imua muutamilla muutoksilla työpaikoilla.
Toinen puoli tätä mitalia on se, että yksi onnellisuustutkimuksen vahvimmista löydöksistä on tuottavan ja merkityksellisen tekemisen olennaisuus sille, että kokee elämällään olevan tarkoitusta [2]. Toisin sanoen nykyisellään 87 % ihmisistä Euroopassa jää paitsi siitä merkityksellisyydestä, jota työ voisi heille tarjota. Sen lisäksi, että taloutemme kärsii tästä tilanteesta, myös merkittävä osa meistä kärsii siitä yksilöinäkin.
Vaikka hyvä johtaminen on tärkeää, johdon tärkeyden ylikorostaminen vie toimijuutta työtekijöiltä. Se luo kuvan avuttomista hahmoista, jotka odottavat poliitikkojen ja/tai johtoasemassa olevien pelastavan heidät2. Kyse on kuitenkin meidän kokemuksestamme. Vaikka ulkoiset tekijät vaikuttavatkin kokemukseemme, se on pohjimmiltaan kiinni meistä itsestämme, olimme sitten johtavassa asemassa tai työntekijän asemassa.
Jos neurologi, psykologi ja logoterapian perustaja Viktor Frankl (1905–1997) kykeni löytämään merkityksellisyyttä elämäänsä ollessaan vankina keskitysleireillä, se on mahdollista suurimmassa osassa Suomalaisia työpaikkojakin. Frankl katsoi merkityksen löytämisen ja kokemisen olleen selviytymistä määrittävä tekijä keskitysleirillä. Hän kirjoitti kirjassaan Ihmisyyden rajalla, että meiltä voidaan viedä kaikki muu, mutta me voimme aina ja kaikissa olosuhteissa valita oman asenteemme. [3]
Emme ole avuttomia eivätkä toiset voi sanella kokemustamme. Se, miten näemme työmme, on kiinni perspektiivistämme. Yksi tekee makkaraa ja toinen tuottaa myönteisiä aamupalakokemuksia kanssaihmisilleen.
Lisäksi voimme aina äänestää jaloillamme. Jos työpaikkamme tarjoaa erityisen huonon työpaikkakokemuksen, vaihtaminen kannatta, sillä yhtäältä Gallupin työhyvinvointitutkimuksen mukaan inhoamassaan työssä oleminen on työttömyyttä pahempaa ja heijastuu vahingollisella tavalla muuhunkin elämään [4] ja toisaalta huonoksi kokemastaan työpaikasta toiseen vaihtaminen tyypillisesti nostaa työtyytyväisyyttä. Erityisesti työpaikan vaihtamisesta hyötyvät organisaatio-orientoituneet ihmiset, kun taas itseensä orientoituneet saavat pitemmällä tähtäimellä heitä huomattavasti vähemmän tyytyväisyyttä vaihtamisesta. [5]
Myös onnellisuus auttaa, sillä yleisellä tasolla onnellisemmat ihmiset ovat tyypillisesti tyytyväisempiä uuteen työpaikkaansa. Toisin sanoen terve työn ja muun elämän välinen tasapaino, joka auttaa itsensä toteuttamisessa ja onnellisuuden löytämisessä, auttaa meitä myös kukoistamaan työssämme. [5] Koska Gallupin mukaan huono työ-elämätasapaino on myös merkittävä syy irtisanoutumisille, tästä huolehtiminen on tärkeää työpaikoillekin. Kyse on molempien edusta.
Mestari Zhuang (tai Zhuang Zi), noin 2000 vuotta vanha daolaisuuden keskeinen teos, näki työn yhtenä tienä tiettömälle tielle. Sen lisäksi, että työ tarjoaa meille merkityksellisyyttä ja tarkoituksellisuutta, kuten onnellisuustutkimuskin osoittaa [2], se tarjoaa Mestari Zhuangin mukaan meille myös mahdollisuuden harjoittaa ja kehittää itseämme ihmisenä.
Kirjassa oleva kertomus kokki Dingistä tuo tämän hienosti esille. Kuvattuaan, kuinka hän kulkee daossa leikatessaan lehmän ruhoa, Ding kertoo, mitä hän kokee saatuaan työnsä valmiiksi: ”Katson ympärilleni täynnä tyytyväisyyttä työhöni. Sitten pyyhin veitseni puhtaaksi ja laitan sen tuppeensa.” Kyse ei ole tämän erikoisemmasta asiasta. Tietön tie on jalkojemme alla jokaisessa hetkessä. Kyse on siitä, näemmekö me sitä. Kuten kokki Dingiä katsellut aristokraatti toteaa: ”Kuullessani kokki Dingin sanoja ymmärrän, kuinka tulee harjoittaa elämää.”
Olen kääntänyt kirjassani Työ, onnellisuus ja merkityksellisyys: työ tienä tiettömälle tielle (2024) Kokki Dingin tarinan ohella monia muitakin kertomuksia Mestari Zhuangista, joista nousee tämän elämänfilosofian oppaan näkemys onnellisesta ja huolettomasta elämisestä ja työn tekemisestä epätäydellisessä ja epävarmassa maailmassa.
Lähteet:
[1] Gallup (2023): Employee Retention & Attraction: The Four Most Common Themes for Leaving a Job in 2022. Gallup. https://www.gallup.com/467702/indicator-employee-retention-attraction.aspx
[2] Arthur C. Brooks (2020): The 3 Equations for a Happy Life, Even During a Pandemic. The Atlantic. https://www.theatlantic.com/family/archive/2020/04/how-increasehappiness-according-research/609619/
{3} Emily Esfahani Smith (2013): There’s More to Life Than Being Happy. The Atlantic. https://www.theatlantic.com/health/archive/2013/01/theres-more-to-life-than-being-happy/266805/
[4] Jim Harter ja Sangeeta Agrawal (2011): Workers in Bad Jobs Have Worse Well-Being Than Jobless. Gallup. https://news.gallup.com/poll/146867/Workers-Bad-Jobs-Worse-Wellbeing-Jobless.aspx
[5] Arthur C. Brooks (2023): The Happiest Way to Change Jobs. The Atlantic. https://www.theatlantic.com/ideas/archive/2023/06/happiness-careers-change-jobs/674309/
[1] Tutkimuksen Eurooppa-osuu kattoi 38 maata, joiden joukossa oli myös Suomi.
[2] Viisas johto ottaa työntekijät mukaan uudistamaan kulttuuria ja käytänteitä ja varmistamaan sitoutumista, sillä se ymmärtää, että työtekijät tietävät omasta tilanteestaan paljon sitä enemmän.
